Sisäilman laadun parantaminen kouluissa

May 19, 2023 Jätä viesti

trendsLapset viettävät monia tunteja sisällä koulussa ja päiväkodissa, joten toimenpiteet sisäilman saastumisen vähentämiseksi näissä tiloissa ovat ratkaisevan tärkeitä heidän kokonaisaltistuksensa vähentämiseksi. Myrkyllisten kemikaalien ja homeen vähentäminen on ratkaisevan tärkeää koulujen hyvän sisäilman laadun kannalta.
Säännösten vahvistaminen sisäilman laadun parantamiseksi ja yleisten ilman epäpuhtauksien raja-arvot paikoissa, joissa herkkä väestö kokoontuu, on ratkaiseva alku (Vlaamse Regering, 2004; Lowther et al., 2021; UBA, 2023; Gouvernement de France, 2022). Selkeät sisäilman epäpuhtauksille altistumisen lähteet, kuten siivous, maalaus jne., tulisi järjestää lasten altistumisen minimoimiseksi järjestämällä ne tapahtuvaksi koulun jälkeen, käyttämällä vähäpäästöisiä puhdistusaineita ja -materiaaleja, priorisoimalla märkäpuhdistusta, asentamalla pölynimureita. HEPA-suodattimilla, myrkyllisten kemikaalien käytön minimoiminen ja tekniikoiden, kuten sorptiolevyjen (pintoja, jotka on suunniteltu sitomaan tiettyjä epäpuhtauksia) ja CO2-valvonnan käyttäminen luokkahuoneissa sisäilman laadun indikaattorina. Useimmissa kouluympäristöissä ulkoilman laatu voi olla parempi kuin sisäilman laatu useilla parametreillä, ja ilmanvaihto on ensisijainen työkalu sisäilman laadun parantamiseen luokkahuoneissa ja laboratorioissa. Se alentaa CO2-tasoja ja aerosolivälitteisten sairauksien riskiä, ​​poistaa kosteutta (ja siihen liittyviä homeriskejä – katso alla) sekä hajuja ja myrkyllisiä kemikaaleja rakennustuotteista, huonekaluista ja puhdistusaineista (Fisk, 2017; Aguilar et al., 2022). Rakennusten ilmanvaihtoa voidaan parantaa: (1) avaamalla ikkunat ja ovet ilmaa tuomaan sisään, (2) käyttämällä lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointilaitteita (LVI) ja varmistamalla, että kylpyhuoneiden ja keittiöiden poistotuulettimet toimivat kunnolla, ja (3) tarvittavien taustatietojen ja ohjeiden välittäminen opiskelijoille, vanhemmille, opettajille ja henkilökunnalle (Beregszaszi ym., 2013; Euroopan komissio ym., 2014; Baldauf et al., 2015; Jhun ym., 2017; Rivas et al. ., 2018; Thevenet ym., 2018; Brand et al., 2019; WHO Europe, 2022).